Ihanan helppolukuinen ja selkeä kirja siitä, miten havainnomme ja ymmärrämme maailmaa. Tämän luki nopeasti lentokoneessa. Siitä huolimatta ei ollut liian kevyt ja suurpiirteinen. Vaikka suurin osa oli hyvinkin tuttua asiaa, niin silti sain muutamia todella ilahduttavia ahaa-elämyksiä. Esimerkiksi siitä, miten ympäristön ja toisten ihmisten ymmärtämisessä ennakolta muodostetut mallit ovat tärkeitä, ja aistihavaintojen rooli on vahvistaa tai muokata näitä malleja. Toinen oli idea, jota haluaisin kokeilla töissä. Se liittyi siihen, että työkalu kädessä muuttaa sitä, miten havaitsemme ja ymmärrämme lähiympäristöämme, eli "ulottuvuutemme" kasvaa työkalun ulottuvuuden verran, emmekä tee eroa työkalun ulottuvuuden ja oman käden ulottuvuuden välillä. Kirjoitustyylissä minua ärsytti footnotes:ien runsas käyttö. Lähestulkoon joka sivulla oli 2-3 footnotesia, jotka EIVÄT olleet mitään viittauksia tms tylsiä juttuja, vaan jatkoivat tarinaa ja kertoivat taustoja itse tekstissä käsitellyistä asioista. Miksi ihmeessä ne piti footnoteen laittaa? Lukeminen olisi käyttänyt paljon sujuvammin, jos olisi voinut lukea vain suoraa tekstiä, eikä olisi pitänyt hyppiä footnoteissa välillä ja sitten taas etsiä missä olikaan menossa tekstissä. Ärsyttävää! 9

Tässä on kirja, joka täytyy lukea talvella takan edessä , kun ulkona on metrin kinokset ja niin kylmä ettei postilaatikolla tarkene käydä.

Todella taianomaisesti kirjoitettu kirja!! En ole mikään fantasia-genren lukija, mutta tämä kirja kyllä sinkoaa toisiin maailmoihin tehokkaasti. Niin kauniisti kirjoitettu... Ainoa masentava seikka on volyymi - kirja on MASENTAVAN paksu, jollei nyt satu olemaan lomalla ja viikoksi -30 astetta pakkasta tiedossa. Jätin yhdessä vaiheessa kirjan viikoiksi kesken, ja sinä aikana ehdin kyllä tipahtaa maailmasta ja tarinasta niin totaalisesti, että palaaminen oli vaikeaa. Ihmisiä tuli ja meni niin etten kärryillä aina pysynyt. Mutta ei se haitannut; kirjasta nautti silti, vaikkei kymmeniin sivuihin muistanut että miten tämä henkilö liittyy tarinaan.

Tämä kirja oli minulta jäänyt kokonaan huomaamatta, varmaankin koska olen nimen nähtyäni sekoittanut sen yhteen lempikirjaani: Aaronsonin Social Animal kirjaan. Odotin tyyliltään jotain Aaronsonin Social Animal/Gilbertin Happiness Hypothesis välimuotoa, joten yllätyin aikalailla kun kirja onkin tarina kahdesta ihmisestä, heidän avioliitostaan ja elämästään. Tarinaan on sisään nivottu tieteellisiä perusteluja ihmisten käyttäytymiselle ja kehittymiselle, mutta kirja etenee pääasiassa elämäntarinana.

Päähenkilöt ja tarina jäävät kyllä sivurooliin, ja maistuvat paperilta. Mitään emotionaalista suhdetta en kirjan päähenkilöihin tai tarinaan onnistunut luomaan. Mutta ehkä psykologian ja sosiaalipsykologian tutkimuksen linkkaaminen ihmisen elämänkaareen onnistui kumminkin havainnollistamaan yksittäisten teorioiden ja tutkimustulosten kontekstiin asettamista. Muutenhan ne jäävät helposti hajanaisiksi huomioiksi.

Muutamista kohdista tykkäsin tosi paljon. Ensimmäinen kohta, jossa huomasin ahmivani tekstiä malttamatta lopettaa, oli työelämäkuvaukset toisen päähenkilön, Erican, työpaikoilta. Tehottomuuden, huonon johtamisen ja huonon työilmapiirin kuvaukset ja analyysit olivat mielenkiintoisia. Toinen kohta, johon tein jopa hiirenkorvamerkintöjä myöhemmin palattavaksi, liittyivät sosiaalisten verkostojen ja yhteiskuntajärjestelmien välisten suhteiden pohdintaan, sosiaalisen pääoman tutkimuksiin yms.

Kirja tuntui "kevyeltä työluettavalta"; enemmän asiakirja, kuin elämyksellinen teos. Asiakirjana lievästi sivistävä, mutta uusien oivallusten määrä jäi noihin muutamaan kohtaan.

7

Ostin tämän kirjan miehelleni isänpäivälahjaksi, ja vihdoin sain luettavakseni, kunhan hän oli ensin lukenut kirjan loppuun.

Mukaansa tempaava tarina mielenkiintoisesta persoonasta, jonka työuran aikana henkilökohtaisen tietojenkäsittelyn laitteet ja alan yritykset kehittyivät valtavasti.  Kirjassa on montakin kiinnostavaa tarinaa: päällimäisenä Jobsin henkilökuvan rakentaminen, toisena henkilökohtaisen tietokoneen kehittyminen komentorivikäyttöliittymästä graafiseen käyttöliittymään, ja siitä digitaalisen konvergenssin kautta iPhoneen ja iPadiin. Myös musiikkiteollisuuden digitalisoitumisen tarina oli kiehtova. Tarinassa käsiteltiin myös Jobsia yksityishenkilönä ja perheen isänä, mutta se tarina jää vaisummaksi.

Jobsin visionäärisyyden ja peräänantamattomuuden korostaminen oli inspiroivaa; kiehtovaa ajatella kuinka yhden ihmisen visiot voivat muokata kokonaista teollisuuden alaa ja sitä kautta ihmisten arkipäivää. Jobsin roolin ylenpalttinen korostus laittoi kyllä miettimään, että kuinka Apple voi pärjätä nyt ilman Jobsia.

Kirja laittoi myös pohtimaan suomalaisen ja amerikkalaisen yrityskulttuurin eroja: toimisiko vastaavanlainen tyrannimainen johtaminen ja "pelkästään A-ryhmän ihmisten kanssa työskentely" Suomessa alkuunkaan? Ja jos se tuntuu täysin vieraalta suomalaisessa kulttuurissa, niin mitä se kertoo visionäärisyydestämme? Tuskin kyllä noin tyrannimainen käyttäytyminen on täysin hyväksyttyä Jenkeissäkään.

Kirjassa käsitellään vuoden 2011 tapahtumia, josta tuli jännä ajankohtaisuuden, lähes reaaliaikaisuuden tuntu kun luki kirjaa vuonna 2011. Aika hieno saavutus sinänsä sekä kirjoittajalta, että koko tuotantokoneistolta suomentajineen. Kiire näkyy loppupäässä laadussa. Osa teknologiaa koskevasta tarinasta oli paikoin kömpelöä ja noloa luettavaa, eikä loppupää tarinasta tuntunut kovin oivaltavalta. Mutta ajoituksen takia kannatti varmasti puristaa kirja luettavaksi pian.

9,5